Verkkopalvelumaksu koostuu kahdesta osasta:
Verkkopalvelumaksun yhteydessä kerätään valtiolle sähköveroa. Sähköveron laskutuksesta vastaa verkkopalvelumaksun yhteydessä sähköverkkoyhtiö, joka maksaa verot eteenpäin verottajalle. Lisäksi sähköstä maksetaan arvonlisäveroa 25,5 prosenttia.
Verkkopalvelumaksulla huolehditaan sähkön siirtäminen tuottajalta sähkön käyttäjälle. Sillä katetaan investoinnit sähköverkkoon ja sen kehittäminen nykyvaatimuksia vastaavaksi, asiakkaille tuotetut palvelut ja mm. sähkönmittaus. Verkkopalvelumaksulla rahoitetaan myrskyistä aiheutuvien vikojen korjaaminen ja verkon kunnossapito sekä ympärivuorokautinen päivystys. Sillä katetaan myös kantaverkkoyhtiölle maksettavat maksut.
Tavoitteena on, että omalla käyttöpaikalla on sähköä saatavilla aina silloin, kun sitä tarvitaan. Sähköverkon on pysyttävä toiminnassa silloinkin, kun sitä ei käytetä eli sähköä ei kuluteta. Valtaosa sähköverkon kustannuksista on kiinteitä kustannuksia, jota aiheutuvat verkkoyhtiölle kulutuksen määrästä riippumatta. Verkkopalvelumaksulla asiakkaalle varataan oikeus saada sähköä sopimuksella sovittu määrä. Samoin kuin tietoliikenneyhteyksissä tai vaikkapa kuntosalikortilla varataan oikeus käyttää palvelua sovitulla tavalla.
Sähkön verkkopalvelun osuutta ei voi kilpailuttaa. Sähkön siirrosta vastaa aina oman alueen sähköverkkoyhtiö.
Sähköverkkotoiminta on luvanvaraista ja tiukasti säänneltyä. Viranomainen määrittää sallitun liikevaihdon ja katon verkkopalveluhinnoittelulle.
Sähkönkäyttäjä voi vaikuttaa omaan verkkopalvelumaksuunsa valitsemalla oikeanlaisen verkkopalvelusopimuksen. Sähkön käytön vähentäminen näkyy myös omassa laskussa kWh-kohtaisen siirtomaksun pienenemisenä.
Kotitalousasiakkaan kokonaissähkölaskusta verkkopalveluiden osuus on keskimäärin noin kolmannes. Toinen kolmannes maksetaan veroina ja loput ovat energiamaksua.