Ekosuunnitteludirektiivi lisää tulisijojen hyötysuhdetta
Ekosuunnitteludirektiivi asettaa uusia vaatimuksia teollisesti valmistetuille tulisijoille. Vuoden 2022 alusta voimaan tulleen direktiivin keskeisiä tavoitteita tulisijoille ovat parempi hyötysuhde ja päästöjen vähentäminen.
Viime aikoina julkisuudessa on käyty paljon keskustelua pientalojen puunpolton haitallisuudesta. Hiukkaspäästöt ovat nousseet otsikoihin usein, etenkin silloin, kun korkeiden energiahintojen aikana takkoja on lämmitetty ahkerasti. EU-tasolla tehty sääntely on myös ärsyttänyt meitä suomalaisia ”puulämmittämisen asiantuntijoita”. Kyse ei kuitenkaan ole oikeuksien rajoittamisesta vaan paremminkin meidän hyväksemme koituvista muutoksista, joilla vähennetään haitallisia päästöjä ja parannetaan tulisijojen lämmityskykyä. Direktiivin ulkopuolelle jäävät esimerkiksi saunan uunit ja kaikki ennen vuotta 2022 myydyt tuotteet.
Polttotekniikka kehittyy
Direktiivin sisältö tuli julkiseksi jo vuonna 2015, joten valmistajilla on ollut aikaa kehittää tuotteitaan uusien vaatimusten mukaisiksi. Tulisijat ovatkin nykyisin hi-tech-tuotteita, joiden kehitystyöhön on uhrattu paljon resursseja, tutkimusta ja testausta. Tuotteesta tulee nykyään löytyä CE-merkinnän lisäksi dokumentit suoritustasosta (DoP) ja ekosuunnittelutietovaatimuksista (DoC). Kehitys onkin mennyt isoin harppauksin eteenpäin. Uusien tulisijojen osalta päästään jo reilusti yli 80 prosentin hyötysuhteisiin, ja hiukkaspäästöjen määrä on pienentynyt vauhdilla. Ecodesign-raja-arvot ovat seuraavat: häkä 1 500 mg/m3 (aiempi vaatimus 3 750 mg/m3), orgaaninen kaasuuntunut hiili 120 mg/m3 (ei lainkaan aiempaa vaatimusta), typen oksidit 200 mg/m3 (ei lainkaan aiempaa vaatimusta) ja hiukkaset 40 mg/m3 (ei lainkaan aiempaa vaatimusta).
Deco Palsa Grafia, Tulikivi
Vähemmän puuta
Kehityksestä on selvää hyötyä lämmittäjälle. Kun tulisijan hyötysuhde on entistä parempi, tarvitaan vähemmän puita. Kun poltetaan vähemmän puita, päästöt vähenevät myös sitä kautta ja säästetään puun hankintakustannuksissa. Jos tulisijan avulla tuotetaan puolet asunnon 15 000 kWh:n lämmöntarpeesta, polttopuista säästyy kolmasosa, kun tulisijan hyötysuhde on 20 prosenttia parempi. Polttopuiden hankinnassa säästö on 350 euroa vuodessa. Sähkölämmitteisessä talossa puulämmittäjän sähkölasku on esimerkkilaskelman mukaan 1 200 euroa pienempi kokonaishinnalla 16 snt/kWh.(*
Loviisan asuntomessutalossa kuparipintainen Piccolo-takka on näyttävä katseenvangitsija ja muodostaa harmonisen kokonaisuuden merelle avautuvan maiseman kanssa. Takan hyötysuhde on 77,8 prosenttia.
Hyötysuhteet vaihtelevat paljon Suomessa melkein jokaisesta pientalosta löytyy jonkinlainen tulisija. Niiden määrän on arvioitu olevan jopa 2 miljoonaa. Käytössä on siis paljon eri-ikäisiä ja erilaisella hyötysuhteella toimivia lämmönlähteitä. Oman tulisijan hyötysuhdetta voi arvioida esimerkiksi mottinetti.fi-palvelusta löytyvän puuenergialaskurin avulla. Sen mukaan uudet leivinuunit ja varaavat takat toimivat keskimäärin 75 prosentin hyötysuhteella vaihteluvälin ollessa +/−10 prosentin luokkaa. Hellasta lämpöä saa huoneeseen nopeasti, mutta hyötysuhde on tyypillisesti vain noin 50 prosenttia. Heikoimpia lämmönlähteitä ovat avotakat, joissa savukaasut ja lämmin ilma menevät suoraan hormiin, jolloin hyötysuhde on vain noin 30 prosentin luokkaa. Laskurin avulla voi vertailla eri puulajien antamaa energiamäärää eri hyötysuhteella toimivissa uuneissa.
Lämmitystavalla on merkitystä
Uusista uuneista löytyvät valmistajan ilmoittamat tiedot hyötysuhteesta. Lisäksi laskureiden avulla saa suuntaa antavaa tietoa erilaisten tulisijojen toiminnasta. Arvot perustuvat optimitilanteissa tehtyihin laskelmiin ja mittauksiin, joihin on hankala yltää kotioloissa. Lämmittäjä voi kuitenkin omalla toiminnallaan vaikuttaa paljon siihen, kuinka tehokkaasti hän saa oman uuninsa tuottamaan lämpöä. Uusien tulisijojen osalta valmistajien antamista ohjeista löytyvät tiedot siitä, miten lämmönlähdettä tulee käyttää. Ohjeiden noudattaminen on aivan oleellisen tärkeää, vaikka itsellä tuntuisivatkin olevan taidot hallussa vanhastaan. Vanhojen uunien käyttöön löytyy myös yleisiä ohjeita, joista on paljon apua opeteltaessa taloudellisinta käyttötapaa.
Esimerkkilaskelma
Lämmöntarve 15 000 kWh, josta puulämmityksen osuus 7 500 kWh
| Uunin hyötysuhde | 60 % | 80 % |
| Puuntarve | 15 im3 | 10 im3 |
| Sekapuuklapi 70 €/im3 | 1 050 € | 700 € |
*) Säästö sähkölaskussa 1 200 €/v, kun sähkön kokonaishinta on 16 snt/kWh.
Kuvat: Tulikivi ja Jukka Leino
Tässä muutamia vinkkejä puulämmitteisten tulisijojen käyttöön:
- Pidä tulisija kunnossa. Muista säännöllinen nuohous ja tuhkan poisto.
- Käytä vain hyvälaatuista ja kuivaa polttopuuta.
- Säilytä puut ilmavassa, kuivassa varastossa, johon ei tule maakosteutta. Ylivuotinen puu on varmemmin kuivaa.
- Tuo puut sisätiloihin jo edellisenä päivänä, jolloin ne ehtivät lämmetä ja pintakosteus poistua.
- Lado puut uuniin riittävän väljästi. Älä täytä liikaa.
- Varmista riittävä veto ja korvausilma ennen kuin sytytät.
- Sytytä puut päällimmäisestä kerroksesta.
- Säädä arinan alta tuleva ensiöilma ja luukun reikien kautta tuleva toisioilma niin, että puut palavat puhtaasti ja sopivalla nopeudella.
- Tarkkaile savua. ”Näkymätön” on merkki puhtaasta palamisesta.
- Lämmitä mieluummin vähän kerrallaan ja useammin kuin liian kuumaksi kerralla.
- Varmista puiden palaminen tasaisesti loppuun kohentamalla niitä.
- Sulje uunin pellit, kun tulipesässä ei näy hehkuvia kekäleitä.
Lisää tietoa:
Ekosuunnittelu.info
Mottinetti.fi