Puulämmityksen päästöt pienemmiksi helpoilla valinnoilla

Mitä puuta uunissa kannattaa polttaa? Teknologian tutkimuskeskus VTT vastaa, että lähes kaikki Suomessa kasvavat puulajit kelpaavat.

Koivun lämpöarvo on korkein, joten se toimii hyvin leivinuuneissa ja varaavissa takoissa. Havupuiden lämpöarvo on alhaisempi ja ne räiskyvät palaessaan, joten havupuu käy parhaiten luukullisiin uuneihin ja saunan kiukaaseen. Leppä taas sopii saunan lämmitykseen, helloihin ja avotakkoihin.

Puun tulisi olla kuivaa ja puhdasta. VTT laskee, että jos poltetaan kymmenen kiloa koivua, jonka kosteus on hyvä 20 prosenttia, joudutaan höyrystämään kaksi kiloa vettä. Jos kosteusprosentti sen sijaan on 40, vettä pitää höyrystää jo neljä kiloa. Kuivemman puuerän energiamäärä on tässä noin 30 prosenttia suurempi.

Kuivan koivun tunnistat äänestä. Kun kopautat kaksi klapia vastakkain, kuuluu kirkas kilahdus, ei tumma kopsahdus.

Lastulevy, maalattu ja kyllästetty puu eivät kuulu tulisijaan. Niistä irtoaa palaessa haitallisia ja vaarallisiakin yhdisteitä. Samoin on roskanpolton laita. Parhaita sytykkeitä ovat koivun tuohi ja sanomalehtipaperi. Vahapintainen maitotölkki korvaa kaupalliset sytytyspalat.

Alta vai päältä?

Jos puita säilytetään ulkona, tuodaan riittävä määrä klapeja sisälle päivä tai kaksi ennen aiottua lämmittämistä.

Ennen klapien latomista uuniin poistetaan tuhkat tulipesästä ja arinan alta, jotta ilmankierto on tehokasta. Onhan nuohous muistettu? Kylmää uunia voi aluksi lämmitellä polttamalla paperia tulipesässä tai nokiluukussa, jotta kylmä ilmapatsas hormista poistuu ja syntyy veto. Tämän jälkeen klapit ladotaan tulipesään ilmavasti.

Sitten ikuisuuskysymys: Sytytetäänkö puut alta vai päältä? Vastaus riippuu tulisijan rakenteesta ja löytyy tulisijan käyttöohjeesta. Noudata aina sitä. Jos käyttöohjetta ei ole, päältä sytyttäminen on ympäristöystävällisempi valinta. Siinä puiden ylle saadaan nopeasti aikaan kunnon kuumuus, ja savua syntyy vähemmän. Uuninluukut suljetaan, kun tuli palaa hyvin.

Klapien lisäämisen aika tulee, kun ensimmäinen panos on palanut lähes hiillokselle. Toinen satsi ladotaan tulipesään kuoripuoli alaspäin ja melko tiiviisti. Näin klapit syttyvät nopeasti ja kaasuuntuminen on sopivan hidasta. Vapaata tilaa tulipesään tulee jättää noin kolmannes sen korkeudesta.

VTT vinkkaa myös välttämään tulen kohentelua, sillä se häiritsee turhaan palamistapahtumaa.

Säästöjä syntyy

Erityisesti sähkölämmitteisissä pientaloissa ja loma-asunnoissa kannattaa talvella polttaa puuta. Kun luonnontuli antaa lämpöä, sähköä tarvitaan vähemmän. Kylmimpinä pakkaspäivinä sähköä kuluu valtakunnassa muutenkin paljon ja sen hinta on tavanomaista korkeampi.

Pinokuutio koivuklapeja sisältää noin 1 700 kWh energiaa. Kun hyvän, varaavan tulisijan hyötysuhde on 80 prosenttia tai yli, kuutiolla koivua voi korvata runsaat 1 000 kWh sähköä tai 100 litraa kevyttä polttoöljyä. Merkittävä luku ja siis kannattavaa, vaikka puut pitäisi ostaa.

Uusimmat tulisijat ovat vanhoja tehokkaampia, joten tässä toinen vinkki. Jos olet rakentamassa lomakotia tai uusimassa 10–20 vuotta vanhaa uunia, tutki tulisijan tekniset ominaisuudet tarkkaan – millainen tulisijamalli sopii juuri sinun taloosi? Uusia tekniikoita ovat esimerkiksi pyörrepesät, jotka edesauttavat puhdasta palamista. Tällaisten tulisijojen päästöt ovat 20–50 prosenttia vanhoja pienemmät.

Keski-Euroopassa puunpolton savuhaittoja torjutaan uusimalla vanhoja uuneja aktiivisesti ja asentamalla sähköisiä suodatinlaitteistoja piippujen päihin. Suodattimet voivat olla Suomenkin tulevaisuutta, sillä tekniikkaa kehitetään koko ajan. Tuoreimpia innovaatioita on Itä-Suomen yliopiston Pienhiukkas- ja aerosolitekniikan laboratoriossa laadittu menetelmä, jossa nokihiukkaset siepataan tulisijan sisältä niin korkeassa lämpötilassa, että ne palavat pois lähes itsestään.

Päästöjä vastaan

Mitä haittaa savusta sitten on?

Puunpoltossa syntyy aina pienhiukkasia ja soluille myrkyllisiä, syöpävaarallisia PAH-yhdisteitä, muistuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Näitä päästöjä syntyy silloinkin, kun puu on kuivaa ja puhdasta ja palaa tehokkaasti.

Useimmiten palamisprosessi ei kuitenkaan etene tehokkaana alusta loppuun. Hidas syttyminen, poltto kituliekillä ja huono puuaines helposti monikymmenkertaistavat – jopa monisata-
kertaistavat – hiukkas- ja PAH-päästöt korkean hyötysuhteen polttoon verrattuna, THL laskee.

Roskien polttaminen muodostaa lisäriskin. Tietyt muovilaadut erittävät palaessaan erittäin myrkyllisiä furaaneja ja dioksiineja – varsinkin palaessaan huonosti.

Talvella savuongelma korostuu, koska usein savu hiukkaspäästöineen jää leijumaan matalalle pihapiireihin ja kulkeutuu ilmanvaihdon kautta sisätiloihin. Haja-asutusalueilla ongelma ei tosin koettele naapurisopua samalla tapaa kuin taajamissa.

Miltä puhdas palaminen sitten näyttää piipun päässä? Eipä juuri miltään. Mitä valkoisempaa savu on, sitä vähemmän syntyy päästöjä – ja sitä puhtaampi on puulla lämmittävän omatunto.