Metsässä puut karsitaan ja katkotaan kuljetuksen kannalta sopivaan mittaan. Jos siirto tapahtuu traktorin metsäperävaunulla, ohuemmat rangat voivat olla pituudeltaan 4−5 metriä.
Puut pinotaan ajouran viereen kourakasoihin. Kasan alle ei kannata jättää havuja, sillä ne tulevat helposti kuormaimella mukaan. Käsivoimin metsästä tuotavat puut voivat olla esimerkiksi kolmemetrisiä, jos paino ei ole kantajalle liian suuri.
Pitkien rankojen kuljettaminen turvallisesti henkilöauton perävaunulla on hankalaa. Puut eivät saa peittää takavaloja eikä kuorma saa sivusuunnassa ulottua perävaunun laitojen yli. Takalaidan saa ylittää enintään kahdella metrillä, mutta jo metrin ylitys on merkittävä punaisella tai punakeltaisella merkkilipulla. Kuorman kunnollinen sitominen onkin tärkeää, samoin perävaunun oikean painopisteen ja kantavuuden huomiointi.
Jos puut on mahdollista katkoa jo ennen kuljetusta, matka taittuu turvallisemmin, kun klapit on laitojen sisäpuolella peitettynä verkolla tai kuormapeitteellä. Ja ylimääräiset roskat, sahanpurut ja moottorisahan pärinä jäävät metsään. Polttopuiden katkominen onnistuu hyvin moottorisahalla, ja sopiva sahapukki syntyy vaikka muutamasta laudasta. Moottorisahalla katkottujen puiden halkominen käy kirveelläkin yllättävän nopeasti.
Polttopuiden tekijä pärjää halutessaan pienillä varusteilla. Moottorisaha kannattaa olla hyvälaatuinen, mutta keveimmästä painoluokasta. Kalliimpi ostohinta tulee takaisin vuosien myötä. Rankojen karsinassa yhden käden vesuri toimii hyvin. Näiden lisäksi puun tekijä tarvitsee metsätöihin sopivat suojavaatteet ja metsurin kypärän. Saappaissa ja housuissa on hyvä olla sahan teräketjun pysäyttävät viiltosuojat. Tällaisen perusvarustuksen hankintahinta on tuhannen euron luokkaa.
Tarjolla on toki paljon työtä helpottavia ja nopeuttavia laitteita. Puutavarakärryllä varustettu mönkijä on varmasti hyödyllinen ja automaattiklapikone osaa katkoa sekä halkoa puut tekijän seuratessa vierestä. Koneellistamisen myötä kustannukset nousevat nopeasti ja taloudellisuus pitää ajatella uudelta pohjalta.
Polttopuuntekemisessä oikea ajoitus helpottaa työtä. Kasvavan puun kosteus on 40−60 prosenttia ja se vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Pienimmillään nestemäärä on heinä−elokuussa, eli silloin kaadetussa puussa on vähemmän kuivatettavaa. Kuivuminen taas on tehokkainta keväällä ja alkukesästä, silloin klapit tulisi olla halottuina tuulisessa paikassa auringonpaisteessa. Kuivatusvaiheessa säilytys mahdollisimman ilmavasti, myös puiden alla pitää ilman vaihtua. Ulkokuivatuksessa on mahdollista päästä lähelle 20 prosentin kosteutta, mutta parhaimmillaan klapit ovat vielä joitakin päiviä lämpimässä säilytettyinä ennen polttoa. Jos polttopuita kaadetaan kesällä, voi lehtipuut jättää karsimatta muutaman viikon ajaksi. Kun runko on katkaistu ja irti maasta, poistuu kosteutta tehokkaasti kuivuvien lehtien kautta. Tätä menetelmää kutsutaan rasiin kaatamiseksi, ja sillä saadaan puun kosteus lyhyessä ajassa 30−40 prosenttiin. Klapit jatkavat kuivumistaan vuosia, joten varastossakin on hyvä olla riittävä ilmanvaihto. Useita vuosia kuivuneen klapin kosteus voi olla jopa alle 15 %.