Vähentääkö ilmastonmuutos lumikuormista aiheutuvia sähköhäiriöitä?

Lumituhoriskin kasvuun Itä- ja Pohjois-Suomessa vaikuttavat etenkin kaksi seikkaa, sanoo tutkija Ilari Lehtonen Ilmatieteen laitokselta. Ensimmäinen niistä on, että talvien lauhtumisen ja sademäärien kasvun myötä saamme raskasta, märkää ja takertuvaa lunta aiempaa useammin ja enemmän. Toinen tekijä on, että olosuhteet huurteen synnylle ovat otolliset: suuri ilmankosteus, paksut, matalalla roikkuvat pilvet ja heikko pakkanen. Ne kerryttävät lunta etenkin vaarojen lakimetsiin entistä useammin.

Toisaalta lumituhoriskiä pienentää Lehtosen mukaan se, että entistä suurempi osuus sateesta tulee vetenä ja lumia puiden latvuksista pudottavat suojasäät yleistyvät. – Vaikka nämä lumituhoriskiä pienentävät tekijät näyttäisivät yleistyvän Itä-Suomessakin, Pohjois-Karjalassa muutos riskiä kasvattavissa tekijöissä on merkittävämpi. Kokonaan ei lumituhoriski katoa edes Etelä-Suomesta, vaikka keskimääräinen lumipeite ohenisi reilustikin.

Lehtosen mukaan muutos ei silti ole nopea eikä voimakas. On myös vaikea sanoa, millainen tilanne on kymmenen vuoden päästä, koska kyse on niin vaihtelevasta ilmiöstä.

Tykky kasvaa puussa

Puiden oksille ja latvuksiin takertuvaa raskasta lunta, jonka paino lopulta taivuttaa tai jopa katkaisee puun tai sen oksia, nimitetään usein tykkylumeksi. Jopa Ilmatieteen laitos puhuu verkkosivuillaan huurretykystä ja nuoskatykystä.

Lehtonen huomauttaa kuitenkin, että tykkylumi tarkoittaa eri ihmisille vähän eri asioita. Esimerkiksi osa metsäntutkijoista on hyvin tarkkoja siitä, että tykkylumeksi kutsutaan vain huurtumalla kertynyttä lumikuormaa, ja siksi sateena alas tullut lumi ei voisi muodostaa tykkyä.

– Itse mieltäisin tykkylumen luonteeseen kuuluvaksi, että kyse on hyvin tiukasti kiinnittyneestä lumikuormasta. Nuoskalumi on löyhästi kiinnittynyttä, eli nuoskatykystä puhuminen on vähän hassua. Toki ilman pakastuessa nuoskalumi muodostaa jäätyessään puuhun tiukasti kiinnittyneen kertymän.

Olipa määritelmä mikä tahansa, raskaan lumikuorman vaikutus on pahimmillaan sama: lumi rikkoo puita, jotka sähkölinjoille osuessaan häiritsevät sähkönjakelua. Lisäksi jäätävä sade voi muuttua jäiseksi ongelmaksi myös sähkölinjojen rakenteissa.

Yleisintä ylängöillä

Puiden lumituhoja esiintyy tyypillisesti ympäristöään korkeammilla maastopaikoilla, Lehtonen tietää. Etenkin Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Koillismaan korkeat alueet ovat otollisia lumituhoille – Kainuu alttein kaikista.

Mutta myös Etelä-Suomessa on riskialueita, kuten Lohjanharjun seutu ja Nuuksion ylänköalue, joilla maasto nousee Suomenlahdelta päin korkeammalle. Uudellamaalla esiintyvät keskimäärin Suomen voimakkaimmat lumisateet, ja etenkin näillä sisämaata kohden kohoavilla maastoalueilla voi raskasta, märkää lunta tulla kerralla paljon, Lehtonen sanoo.

Maakunnissa on muutenkin eroja. Pohjois-Karjalassa lunta on keskimäärin tuplaten Kymenlaakson eteläosaan verrattuna – kevättalvella yleensä yli 60 senttiä ja varsinkin vaara-alueilla metrinkin verran, kun taas Kymenlaakson rannikolla hangen paksuus jää usein alle 30 senttiin.

Tuohikyljet taipuvat

Myös metsätyyppi vaikuttaa lumipulmien määrään. Havupuumetsät ovat keskimäärin alttiimpia lumituhoille kuin lehtipuumetsät. Mänty kärsii lumituhoista enemmän kuin kuusi, joka on etenkin Pohjois-Suomessa sopeutunut lumikuormiin hyvin, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Susanne Suvanto.

Suvanto oli mukana laatimassa Suomen metsien lumituhoriskikarttaa. Kun työtä täydennettiin Lappeenrannan teknillisen yliopiston johtamassa selvityksessä, paljastui, että koivujen rooli on mielenkiintoisen kaksijakoinen.

– Sähköverkon häiriöiden aiheuttajana koivujen rooli oli isompi kuin meidän metsätuhokirjauksiin perustuvat laskelmamme antoivat olettaa. Uskoisin tämän liittyvän siihen, että koivut voivat taipua lumikuorman alla voimakkaasti ja aiheuttaa ongelmia sähkölinjoille. Näitä ei kuitenkaan välttämättä kirjata metsätuhoiksi, jos puut lumen sulamisen jälkeen palautuvat pystyyn, Suvanto sanoo.

---

Varautuminen on viisautta kotonakin

Sääolot ovat arvaamattomia ja monenlaiset tekijät voivat aiheuttaa häiriöitä paitsi sähkönjakeluun, myös yhteiskunnan muuhunkin toimintaan. Vaikka varautuminen yhtiöissä on huipputasolla, kotonakin on hyvä varautua ja tarkistaa kotivarat kuntoon.

Olisi hyvä, jos kotoa löytyisi vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ruokaa, vettä ja lääkkeitä. Varaava tulisija ja kuivat polttopuut ovat hyvä yhdistelmä varalämmönlähteeksi, jos sähkölämmitys lakkaa toimimasta.

Huolehdi varavoimasta

Valmiiksi ladattu varavirtalähde esim. puhelimen lataamista varten on hyödyllinen. Voit myös varmistaa tärkeiden laitteiden sähkönsaannin määrätyksi aikaa UPS-akustolaitteilla.

Jos mahdollinen sähkökatko aiheuttaa omassa toiminnassasi merkittävää haittaa, varaudu omalla varavoimalla, esim. aggregaatilla tai traktorikäyttöisellä generaattorilla. Huolehdi aina järjestelmän turvallisuudesta.

Tarkista, että kotoa löytyvät ainakin nämä:

• Vesiastiat (puhtaat ja kannelliset)
• Pullovettä
• Helposti valmistettavaa ja kaikille perheenjäsenille sopivaa ruokaa
• Lemmikkien ruokaa
• Taskulamppu, kynttilöitä ja tulitikkuja
• Paristokäyttöinen radio
• Varasulakkeita

Lisää ohjeita

Viranomaiset ja järjestöt ovat laatineet kotitalouksille varautumissuosituksen, jota noudattamalla kotona pitäisi pärjätä häiriötilanteessa ainakin kolme vuorokautta. Tämä 72 tuntia -ohjeisto auttaa tarkistamaan, että omassa kodissa on kotivara kunnossa. Käy tutustumassa: www.72tuntia.fi.